Onnellisena Espanjassa

Onnellisena Espanjassa

Blogi/Jatta Kupias/23.8.19

 

Oltuani puolitoista vuotta Espanjassa tunnen itseni yhtä vieraaksi kuin ennenkin, mutta en ole enää yhtä hämmästynyt.

AURINKORANNIKOLLA on tuhansia ulkomaalaisia, mutta ennen kaikkea Fuengirolan seutu on kymmenien tuhansien espanjalaisten kotikaupunki. Se on mielestäni syytä muistaa, kun nauttii etelän kauniista ilmasta ja hyvästä ruuasta.
Suomi on YK:n tutkimuksen mukaan maailman onnellisin maa, mutta oltuani täällä rannikolla jonkun aikaa, en mieluusti lähde tarjoilemaan meidän onnemme avaimia paikallisille, tai edes muille täällä oleville ulkomaalaisille.
Sen olen kyllä huomannut, että espanjalaiset ja suomalaiset ovat hyvin erilaisia monessa asiassa.

OLEN esimerkiksi mielestäni suomalaiseksi aika nopea – puhumaan ja liikkumaan – mutta täällä olen kokenut itseni hitaaksi mykäksi, kun paikalliset keskustelevat kokovartalotekniikalla. Täällä on myös tapana käyttää koko saatavilla oleva tila hyödyksi, kun tavataan tuttuja tai kuljetaan kadulla: ei puhettakaan, että muille kulkijoille annettaisiin tilaa tai että kuljettaisiin peräkkäin. Pakko sanoa, että aluksi se vähän ärsytti tällaista suomalaista ”en halua olla vaivaksi” -ihmistä, mutta ärtymys aiheutti vain sen, että olin itse pahalla tuulella.
Nopeus näkyy myös siinä, että vaikka osaan jo jonkin verran espanjaa, se ei hyödytä minua lainkaan arkipäivän tilanteissa. Kun kaivan sanoja muististani, on espanjalainen puhekumppanini jo kyllästynyt ja vaihtanut englanniksi tai vaihtoehtoisesti vastaa minulle niin nopealla espanjalla, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää. Pyyntöön ”mas despacio, por favor” (hitaammin kiitos) reagoidaan joko korottamalla ääntä tai sanomalla hitaammin ”si”, minkä jälkeen vauhti on ennallaan. Keväällä kuulin, kun talitintti lauloi täällä. Voin vannoa, että se sanoi vain ti-tyy, kun Suomessa se ääntää huolellisesti ti-ti-tyy.

SUOMALAINEN tapa olla hillitty ja täsmällinen on tunnettu kautta maailman. Tänne Espanjaan tullessa tapaa voi toki jatkaa, mutta on myös hyvä varautua siihen, että espanjalaiset työkaverit eivät ajattele asioista samalla tavalla. Oletusarvona on, että määräaika on vain suositus ja sen jälkeen aloitetaan valmistelu.
Tunteiden näyttämisessä ollaan myös aika ääripäissä. Kun suomalainen muuttuu mielensä pahoitettuaan – jos mahdollista – vielä hiljaisemmaksi, niin espanjalaisen mielenmuutokset huomaa hyvin selvästi: hän tuo tunteensa esille. Kun joku surettaa, itketään; kun on hauskaa, nauretaan; kun suututtaa, yleensä huudetaan. Varsinkin tämä viimeksi mainittu hyydyttää suomalaisen usein, koska emme ole sellaiseen tottuneet. Erityisen ällistyttävää on se, kuinka nopeasti voimakaskin tunteenpurkaus unohtuu ja kaikki palaa ennalleen. Siihen on mököttäjän vaikea tottua.

LIITTYYKÖ tämä onnellisuuteen, josta oli aiemmin puhetta? En usko, että temperamentilla on juurikaan asian kanssa tekemistä. Ihmiset täällä näyttävät onnellisilta ja siihen on varmaan lukuisia syitä alkaen miellyttävästä ilmastosta. Espanjalainen yhteisöllisyys tuonee osaltaan onnellisuutta paikallisten elämään, mutta varmaan tärkeintä kenen tahansa onnellisuuden kannalta on olla sovussa itsensä kanssa. Lähes parin vuoden jälkeen en edellenkään tunne itseäni tippakaan espanjalaiseksi, mutta täällä on tilaa kaikille, kun muistamme itse pysyä avoimina.

Menu

Haku: